Rutistettu

Rutistettu


Näkymätön muuttui näkyväksi.

Surun eteen,
istahti valo aamun,
tervehti minuutta hellästi.

Sumuinen verho, raottui hieman.

Lannistettu havaitsi,
onnen silmäkulmastaan.

Olisiko minullakin,
paikka tässä ajassa,
olla hetki onnellinen.

Olen sentään ihminen jolla on tunteet.

En vielä kuulu kaatopaikalle,
rutistetun maitopurkin viereen.


R.S
22.12.2017